Avain

     " Oon tukkani kihartanu, silkki mun lanteita peittää
Enkä takaovee lukinnut, jos sitä mieluummin haluat  käyttää
      Siis beibe tuu jo takaisin, oon ikävästä sekaisin
Mun lähelle sut mä tarvitsen, ja mitään muuta mä pyydä en
Mut kun sä tuut, muista tää
Se, mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää "

     Soi puhelimestani kun astelen lumista tietä kotiin. Päivä on uuvuttanut jalkani,
jotka eivät haluaisi kävellä eteenpäin raskaassa lumessa.
Kotipihaan päästyäni kiihdytän vauhtia ja nousen kolme porras askelmaa ylös.
Otan laukkuni sisätaskusta avaimet ja laitan avaimen oven lukkoon.
 Käännän avaimen ja painan
kahvan alas. Ovi aukeaa kuin taika sanasta ja astelen sisään.
    Jätän kengät eteiseen ja riisuntakkini päästyäni huoneeseeni.
Kuulen jostain lehden rapinaa.
Se on isäni. Astelen keittiöön
ja nappaan jää kaapista purtavaa.
Laukkuni on edelleen olallani ja astelen isäni luo. Hän
lukee lehteä olohuoneen nurkkauksessa pieni valo lehteen kohdistettuna.
Silmälasit silmillään hän kääntää katseensa minua kohti ja hymyilee...



Kirjoittanut Uona tänä helmikuisena iltana pienen valon suojassa.

...Ojensin hänelle avaimen. Hän puristi sen kouraansa ja nousi ylös. Käveli eteiseen  ja puki takin ylleen. Näin keittiön ikkunasta miten hän kaarsi autollaan oikealle. Huokaisin syvään ja istahdin tuolille. Otin pöydältä päärynän ja kuorin sen.  Mietin hiljaa mielessäni mitä isä aikoo ja mihin avain kuuluu...