Katselin ympärilleni ja näin valoa. Valo tuli kujan päästä. Oliko se aurinko ? Kyllä, se ei ollut aurinko. Nousin ja katsoin taakseni. Ei minua täällä mikään pidätellyt. Miksen voisi lähteä pois pysyvästi ? Miksi en voisi lähteä pois ja aloittaa elämäni alusta ? Jos joku minulle uuden elämän antaa.
Astuin askelee ja uskalsin astua toisenkin askeleen. Kävelin hitaasti, vaikka tiesin ettei kukaan huutaisi perääni. Kukaan ei jäisi kaipaamaan. Olihan elämäni ollut yhtä helvettiä jo pitkään.
Katsoin valoon ja katosin samassa sen sisään. En tullut enää ikinä takaisin. Se ei ollut loppuni, mutta se oli minun elämäni helvetin loppu. En koskaan tulisi kaipaamaan sitä. En koskaan tulisi kaipaamaan ihmisiä maan päällä, koska kukaan heistä ei ollut tärkeä minulle. Miksi kenenkään pitäisi olla tärkeä minulle, jos minä en ole tärkeä kenellekkään ? Se oli helvettini viimeinen ajatus. Nyt se oli loppu.
Kirjoittanut Uona maaliskuun kauniina aamuna !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti